Chapter 18

  Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä.  

  Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,  

  Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.  

  Ylistetty olkoon Herra! - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.  

  Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.  

  Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.  

  Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.  

  Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.  

  Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.  

  Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.  

  Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;  

  hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.  

  Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.  

  Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.  

  Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.  

  Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.  

  Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;  

  hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.  

  He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.  

  Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.  

  Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.  

  Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.  

  Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.  

  Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.  

  Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.  

  Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;  

  puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.  

  Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.  

  Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.  

  Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.  

  Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.  

  Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme -  

  se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,  

  tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,  

  joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!  

  Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.  

  Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.  

  Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;  

  minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.  

  Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.  

  Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.  

  He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.  

  Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.  

  Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.  

  Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.  

  Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.  

  Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,  

  Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;  

  sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.  

  Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,  

  sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.